Prospektiteoria (Prospect Theory) on käyttäytymistaloustieteen malli siitä, miten ihmiset tekevät päätöksiä epävarmassa tilanteessa. Mallin luojat ovat Daniel Kahneman ja Amos Tversky, jotka esittelivät sen vuonna 1979 julkaisemassaan artikkelissa Prospect Theory: An Analysis of Decision under Risk. Kahneman sai vuonna 2002 taloustieteen Nobelin laajemmin käyttätymistaloustieteellisestä tutkimuksestaan, mutta juuri prospektiteoria oli tässä tärkeässä roolissa. Myös Tversky olisi ollut mukana saamassa Nobelia, mutta hän kuoli aiemmin 1996.
Prospektiteorian keskeinen johtopäätös on, että ihmisillä on taipumus epävarmuuden vallitessa suhtautua riskiä kaihtavasti voittoihin ja riskihakuisesti tappioihin. Eli ihmiset antavat tappioille enemmän emotionaalista painoarvoa kuin samansuuruisille voitoille. Prospektiteoriaa käytetään usein selittämään ihmisten taloudellisia päätöksiä, kuten sijoittamista tai velan ottamista. Sitä voidaan myös soveltaa muihin päätöksentekokonteksteihin, kuten terveydenhuoltoon tai politiikkaan.
Oletetaan, että olet harkinnut sijoittamista ja olet valinnut kahden vaihtoehdon väliltä. Ensimmäinen vaihtoehto on sijoittaminen osakkeisiin, joiden odotetaan tuottavan keskimäärin 10% vuodessa, mutta ne sisältävät myös suuremman riskin menettää rahaa. Toinen vaihtoehto on sijoittaminen korkosijoituksiin, joiden odotetaan tuottavan keskimäärin 5% vuodessa, mutta ne sisältävät pienemmän riskin menettää rahaa. Jos päätät sijoittaa osakkeisiin, prospektiteoria selittäisi, että olet valinnut sen, koska olet arvioinut sen tuottavan suuremman hyödyn