Ekonometriassa kehitetään ja sovelletaan tilastotieteellisiä menetelmiä taloudellisten ilmiöiden ja
talousteorioiden empiiriseen tutkimiseen. Tavoitteena on löytää riippuvuussuhteita ja testata taloustieteen teorioita. Talousteoria ei itsessään ilman ekonometriaa anna täsmällistä tietoa kausaalisten
vaikutusten merkityksestä ja suuruudesta todellisuudessa. Tyypillinen ekonometriassa käytetty työkalu on regressioanalyysi. Ekonometristen analyysien kohteena voi olla aikasarja-aineistoja, poikkileikkausaineistoja, paneeliaineistoja ja moniulotteisia paneeliaineistoja. Ekonometristen metodien tärkeitä haasteita oo esimerkiksi puuttuvan muuttujan vääristymä.
Ekonometrisiä metodeja käytetään laajasti läpi taloustieteen, mutta niitä voidaan käyttää muualla yhteiskuntatieteissä. Taloudelliset tutkimusaineistot eivät kuitenkaan rakennu kontrolloiduissa kokeissa vaan reaalimaailmassa erilaisten vuorovaikutussuhteiden seurauksena.
Ekonometria soveltuu esimerkiksi talouskasvun, inflaation ja työttömyyden tutkimiseen. Ekonometria soveltuu kuitenkin myös yrityksille, jotka haluavat ymmärtää ja ennustaa esimerkiksi asiakkaiden kulutus- ja ostotottumuksia, markkinatilannetta tai kilpailutilannetta.
Nykymuotoisen ekonometrian isinä pidetään vuonna 1969 ensimmäisen taloustieteen Nobelin saaneita Ragnar Frischiä ja Jan Tinbergeniä. Spesifisti ekonometrian kehittämisestä taloustieteen Nobel on myönnetty Lawrence Kleinille 1980 ja Trygge Havelmolle 1989.
Ekonometrialla on omistettu suuri määrä tieteellisiä julkaisuja, joista kaikkein arvostetuin on kuitenkin 1933 perustettu Econometrica.